




Tämän yhtyeen mielestä parhaiten ihmiskuntaa kuvaavat sanat ovat malice (vihamielisyys) ja
misery (alakulo). Monet uskovat, että Malice Mizer on maailman hankalimmin lokeroitava yhtye.
Heidän suurin viehätyksensä onkin ehkä juuri ilmiömäisessä muuntautumiskyvyssä.
Tai sitten lyhyessä, mutta traagisessa historiassa.
Tarina alkoi vuonna 1992, jolloin Mana (kitara, koskettimet) ja Közi (kitara) pyysivät
mukaan bändiin Yu~Kin (basso), Tetsun (laulu) ja Gazin (rummut). Malice Mizer on tullut
tunnetuksi ennen kaikkea Manan bändinä, eikä Gaz ei ehtinyt kauaa olla bändissä, kun hänen
tilalleen otettiin (ehkä Manan mielestä lahjakkaampi rumpali) Kami. Ensimmäinen pitkäsoitto
Memory oli menestys, mutta pian sen jälkeen laulaja Tetsu jätti yhtyeen. Pitkän tauon aikana
haettiin laulajaa, joka täyttäisi Manan korkeat odotukset. Vihdoin Gackt hurmasi sekä yhteen
jäsenet että yleisön upealla äänellään ja sopi yhtyeeseen saumattomasti. Gacktin mukanaan
tuomat uudet tuulet siivittivät seuraavat levyt, Voyage sans retourin ja Merveillesin huimaan
suosioon. Malice Mizer oli suosionsa huipulla.
Kaikesta huolimatta Gackt päätti Merveillesin jälkeen jättää Malice Mizerin jatkaakseen
soolouralla. Yhtye oli nyt jälleen ilman laulajaa, ja vielä pahempaa oli tulossa. 1999 Kami
kuoli aivoverenvuotoon. Yhtye oli shokissa, mutta teki urhean päätöksen jatkaa vajavaisuudesta
huolimatta. Vaikka tilanne oli lamauttava, Malice Mizer teki vielä yhden loistavan levyn. Bara
no Seidou tehtiin uuden laulajan, Klahan kanssa. Entinen taustalaulaja yllätti kaikki vahvalla,
komealla äänellään.
Joulukuussa 2001 bändin jäsenet päättivät kuitenkin yksissä tuumin laittaa Malice Mizerin jäihin.
Kaikilla oli omat sooloprojektinsa ja lopettaminen huipulla tuntui kaikkien tragedioiden jälkeen
kunniakkaalta päätökseltä.