




X Japanin tarina on vakuuttava. 1980-luvun loppupuolella joku uskoi yhtyeen potentiaaliin niin
vahvasti, että oli valmis laittamaan koko elämänsä likoon. Tämä joku oli perustajajäsen Yoshikin
äiti, joka myi omistamansa kaupan, jotta pojan yhtye saisi tarpeeksi rahaa julkaistakseen levyn!
Yoshiki oli lähes vuosikymmen aikaisemmin perustanut yhtyeen lapsuudenystävänsä Toshin kanssa. X
julkaisi 1980-luvun kuluessa sinkkuja, vaihteli kokoonpanoja ja saavutti jonkinlaista suosiota
pienissä piireissä.
Yoshikin äidin rahojen turvin perustettiin oma levy-yhtiö ja julkaistiin ensimmäinen albumi.
Kokoonpanokin oli vakiintunut kaikkia tyydyttäväksi: Yoshikin (rummut, piano) ja Toshin (laulu)
lisäksi hide (kitara), Pata (kitara) ja Taiji (basso). Levyn avulla X solmi levytyssopimuksen
ison levy-yhtiön kanssa. Valloitus oli alkanut.
Toinen levy, vuoden 1989 Blue Blood teki X:stä Japanin suurimman bändin. 1990-luvulle tultaessa
kolmas levy Jealousy toi yhtyeelle lisää mainetta ja kunniaa, jolloin alettiin vilkuilla vähän
ulkomaillekin päin. Solmittiin sopimus Atlantic USA:n kanssa, mutta Visual Kei ei lyönyt
itseään läpi Amerikassa. Japanissa X Japanin suosio jatkui (nimi muuttui tässä vaiheessa,
sillä Amerikassa oli jo olemassa X-niminen bändi).
Vuonna 1993 X Japan julkaisi monen mielestä hienoimman teoksensa. Art Of Life-kappaleen, joka
kesti 29 minuuttia. Kaikkia populaarimusiikin sääntöjä uhmaten se nousi listaykköseksi.
Seuraavat vuodet kuluivat jäsenten puuhaillessa omien sooloprojektiensa kimpussa. Vasta vuonna
1996 ilmestyi levy Dahlia. Se jäi X Japanin viimeiseksi levyksi. X Japan soitti vielä yhden
konsertin yhdessä 31. joulukuuta 1997 ja se taltioitiin Last Live- nimiselle DVD:lle. Hieno
ja pitkäikäinen, monia inspiroinut bändi sai arvoisensa lopun.